Kategoria

Catokausi 2023

Eivät ole vuodet veljeksiä keskenään, vaikka kuinka toivoisi. Keväät ja alkukesä 2022 ja 2023 muistuttivat toisiaan, mutta heinäkuu muutti kaiken. Lähes jatkuvat sateet estivät mehiläisiä lähtemästä pesästään, ne kun eivät oikein voi lentää sateessa. Ja senhän tietää, mitä kotona löhöilevät tekevät: syövät ruokavarastot tyhjiksi. Niin tekivät myös mehiläiset tänä kesänä. Pesissä ollut hunaja käytettiin ravinnoksi eikä mehiläishoitajalle jäänyt muuta tehtävää sadonkorjuussa kuin viedä tyhjiä laatikoita mehiläistarhoilta varastoon. Muutama kilo pesää kohti sentään tuli satoa, mutta sato jäi noin kuudesosaan vuoden 2022 sadosta.

Hellekesä: ilo vai suru?

Hei taas pitkästä aikaa!

Kulunut kesä oli upea, koska saimme nauttia pitkästä ja kuivasta hellekaudesta. Näin vastaisivat varmaan lomailijat ja auringonpalvojat. Mehiläishoitajalle kesä taas oli painajainen: kaikki kasvit kukkivat lähes yhtäaikaa eivätkä mehiläiset ehtineet kerätä kaikkea saatavilla olevaa satoa. Kuumuus ja kuivuus aiheuttivat sen, että kasveista ei saanut mettä kuin lyhyen ajan.

Sato jää pieneksi, ainakin Talvipallon tarhoilla. Osa pesistä on kerännyt hyvin satoa, osa taas todella heikosti. Osa pesistä jäi heikoksi talven ja kevään jäljiltä eikä niissä ollut riittävästi keruuvoimaa. Mennyt talvi oli Talvipallon historian huonoin ja tuhoisin talvi. Talvitappiot olivat merkittävän suuret. Osa oli ”luonnollisia” talvitappioita punkin ja jyrsijöiden aiheuttamana, mutta osan luulen johtuneen yllättävästä lumimyrskystä, joka tukki lentoaukot. Olin nimittäin paria päivää aiemmin poistanut lentoaukkojen suojana olleet levyt ja lumi pääsi tuiskuttamaan lentoaukkoihin ja jäätymään. Tällä kerralla laiskuus olisi ollut hyve.

Tarhoilla olo oli hyvä laihdutuskuuri, mutta lyhytkestoinen. Parhaimmillaan lähti 3kg nestettä päivän aikana. Tosin perjantai hoitopäivänä saa aikaan luonnollisen nesteytyksen myöhemmin illalla. Vettä, luonnollisesti.

Hunajan hintoihin en vielä ole puuttunut, mutta lopullisen sadonkorjuun jälkeen tarkastelen tilannetta uudelleen.

Golfrintamalla on tapahtunut paljonkin, lähinnä opiskelun saralla. Valmentajan ammattitutkinnon suorittaminen on loppusuoralla, näytöt ovat lähiaikoina ja suurin osa kirjallisesta materiaalista on tuotettu. Nähtäväksi jää, kuinka suuren osan Talvipallon toiminnasta golfvalmennus saa jatkossa.

Aikoja saa varata suoraan minulta, mikäli katsot tarvitsevasi tukea golfharrastuksessasi, joko tekniikan osalta tai pelin osalta.

Hyvää alkanutta syksyä kaikille

Juha

Kohti uusia aikoja

Moi taas kaikille!

Kulunut talvi (tai sen puute) on ollut poikkeuksellisen epämiellyttävä jatkuvine sateineen ja lumen puutteineen. Kohtapuoliin pitäisi mennä pesille katsomaan, ovatko puhdistuslennot jo alkaneet ja samalla tutkia pesien kunto. Hieman pelolla odotan, kuinka moni pesä on selvinnyt tällaisesta talvesta, aikaisempaa kokemusta kun vastaavasta ei ole.

Viime vuosi oli, kuten mediastakin saattoi havaita, hunajasadon suhteen ennätyksellisen hyvä. Omalta osalta 2017 oli parempi vuosi pesäkohtaisen sadon osalta, mutta ei viime vuosi siitä pahasti jälkeen jäänyt. EDIT: Huono puoli tuossa ennätyskesässä oli se, että pakkaamo maksoi vain 75% siitä, mitä viime vuonna. Tuli pikkuisen takkiin siinä, mikä laittoi suunnitelmia uusiksi.

Ensi loppukesästä ja alkusyksystä koitan laajentaa markkinoita käymällä turuilla ja toreilla myymässä hunajaa. Nykyisin hunajaa on edelleen myynnissä Hattulan K-Supermarketissa ja Hämeensaaren Citymarketissa sekä luonnollisesti itsellä on vielä jonkun verran myytävää.

Toisen liiketoimintahaaran osalta golfvalmentajakoulutus on edennyt suunnitelman mukaan ja viimeinen vaihe olisi alkamassa tämän vuoden syksyllä. Tarjolla on jo tänä kesänä hunajaista golf-opetusta! Ota rohkeasti yhteyttä, niin katsotaan sopivaa opetuspakettia.

Hunajaisin golfterveisin tällä kertaa

Juha

Kevät keikkuen tulevi

Moi taas, pitkästä aikaa

Viime vuosi oli yksi kiireisimmistä vuosista ikinä. Mehiläishoidon ja golfin sovittaminen osoittautui erittäin haastavaksi. Tälle vuodelle aikataulun rakentaminen alkoi hyvissä ajoin ja itselle ja perheelle on jätetty hetki omaa aikaa joka viikolle.

Mehiläisten talveutuminen on sujunut tähän asti melko pienellä tappioprosentilla eli noin 16% pesistä on kuollut talven ja alkukevään aikana. Pari pesää niistä meni viimeisen kahden viikon aikana. Muutamassa pesässä oli jyrsijän aiheuttamia vahinkoja, loput taitaa sittenkin mennä punkin aiheuttamiin vahinkoihin tai tarhaajan osaamattomuuden piikkiin, jos tuli tehtyä liian pieniä jaokkeita liian myöhään kesällä. Katsotaan, onnistunko jaokkeissa paremmin tänä kesänä. Tätä kirjoittaessa on lämmin ilta ja mehiläiset lentelivät pari tuntia sitten ahkerasti.

Toisen toimialan eli golfin osalta mennään taas eteenpäin. Tartuin tilaisuuteen hakemalla valmennuksessa jatkokoulutukseen ja tavoitteena on nyt käydä golfvalmentajapolku loppuun asti. Jää nähtäväksi, kuinka paljon tulee lopulta valmennettua, mehiläishoito on kuitenkin ykkösenä. Ainoa kanto kaskessa on, että täytyy antaa näyttö peliosaamisessa.

Kevään influenssa vei voimia ja ennen kaikkea tärkeää aikaa. Aikaa, jota tarvitaan kehien nikkarointiin, vahojen sulattamiseen, uusien pesälaatikoiden rakentamiseen/vanhojen kunnostamiseen, harjoitteluun jne.

En edelleenkään lupaa päivittää blogiani useammin.

Kevätuutisia

Hei taas ja hyvää alkanutta kevättä kaikille!

Takana on vaiherikas kevät. Alun ankeus muuttui aurinkoiseksi, mutta tuuliseksi Skotlannin kevätsääksi, kun olin Golfliiton kilpailupäälliköiden koulutusmatkalla golfin pyhätössä, St. Andrewsissa. Koulutuksen ohessa pääsimme pelaamaan kolme kenttää, mukaan lukien kuuluisan Old Coursen. Oli siinä avauksessa jännitettävää, kun takana vähälukuinen yleisö ja edessä maailmankuulu ykkösväylä.

Ykkösväylän lisäksi mieleen jäivät Road Hole eli 17.s väylä ja viimeinen väylä. Road Hole avattiin oikeasti vanhan veturitallin yli. No, helppo väylä kun kerran par tuli tehtyä sille.

Pääsiäislauantaina matkani vei kohti Bulgariaa ja BlackSeaRaman golfresorttia, kun lähdin kahdeksi viikoksi matkanvetäjäksi Golfpassin matkalle. Upea kokemus, upeat kentät ja upea resortti. Merisumu haittasi toisella viikolla aamupäivisin (oikeasti, pään ulkopuolella se sumu oli), mutta iltapäivisin pääsi pelaamaan. Peli kulki loppuvaiheessa jo hyvin ja sain arvokasta kokemusta matkanvetäjän arjesta. Ei se aina olekaan aurinkoisia ja leppoisia golfpäiviä.

Sillä aikaa kun isäntä matkusteli, Saila ja pojat aloittivat pesien kevättoimet. Itse pääsin työn makuun heti ensimmäisenä arkipäivänä reissujen jälkeen. Toistaiseksi vaikuttaa oikein hyvältä, sillä talven yli selvisi 29 pesää 33 pesästä. Kolme pesää jäi liian heikoksi syksyllä ja yhteen oli päässyt tai jäänyt hiiriverkon laiton jälkeen pikkujyrsijä. Kakkuja oli järsitty siihen malliin, etteivät mehiläiset sitä tee.

Nyt odotellaan pajunkissoja ja leskenlehtiä. Voikukatkin ovat oikein tervetulleita.

Vapun jälkeen viimeinen 3-tason valmentajakoulutus ja sitten toivottavasti Assistant Trainer- nimike takataskussa kohti uusia golfseikkailuja.

Ai niin, hunajaa on vielä jäljellä! Soita ja tilaa!

Juha